Kirjoja, kirjoja ja vähän muutakin...

Olen ostanut aikoja sitten kirjoja aiheeseen liittyen mutta pitkälle en viellä lukemisessa ole päässyt.. Yksi Johanna Bromanin kirja tästä puuttuu, minne lie joutunut. Sen ainakin olen ehtinyt lukea, Johanna Broman on suomalainen selvänäkijä, henkiparantaja ja meedio. Tuossa on myös kirja jossa on Suomen kansan muinaisia loitsurunoja 1880. Siihen en ole viellä ehtinyt hirveästi tutustua mutta kaikki aikanaan!

Kirjoista tuleekin mieleen tätini joka on myös henki ihmisiä. Myös hän näkee ja kokee henkiä kuten minä... Mutta hän on paljon kokeneempi näissä asioissa ja osaa kertoa ja nähdä ihmisistä/hengistä paljon enemmän. Automaattikirjoitusten ja henkien kautta on selvinnyt että jonain päivänä minusta tulisi samankaltainen kuin hän.. mutta siitä lisää myöhemmin!


unet kutsuu..

Jotain itsestäni :

Olen 21-vuotias, asunut elämäni talossa joka on ollut suvullamme n. 50-60 vuotta. Jo lapsesta asti olen kokenut että elämässäni tulisi olemaan jotain "yliluonnollista". Monesti elämässäni olen kokenut tunteen, että en ole yksin ja 15-vuotiaana koinkin ensimmäisen kosketuksen (josta aiemmin jo blogissani kerroinkin).

Viisi vuotta myöhemmin aloin nähdä, kuulla ja kokea asioita. Uskon että minua on jollain tapaa valmisteltu elämäni aikana siihen mitä tuleman piti (ja tulee mahdollisesti pitämään).
Nimittiäin siihen miten yöllä saatan  herätä ja nähdä kuinka kuollut paappani istuu sängylläni, tai kuinka kuollut setäni katsoo tv:tä kotonani. Tai kuinka tuntematon kuollut tyttö huutaa yläkerrasta että minkä mekon sitä laittaisi päälleen, tai miltä tuntuu kun joku puristaa kättä, pitäen siitä kiinni mutta ketään ei näy.

Tietäen kuitenkin jonkun olevan läsnä..

Näistä kokemuksista ja tapahtumista aion kertoa sitten myöhemmin tarkemmin! Aion kertoa myös "henki-tapaamisistani", eli kuinka minua on pyydetty käymään jossain talossa jossa on koettu olevan henkiä ja että mitä niissä olen nähnyt ja kokenut ym.


Jos joku nyt ajattelee itseni ajattelevan olevani jokin selvänäkijä tai muuta niin ei, en koe olevani selvänäkijä, meedio tai muukaan vastaava. Tiedän vain sen mitä näen, koen, kuulen ja tunnen.
Moni pitää sitä pelottavana ja sitähän se välillä onkin. Olenhän itsekkin vain ihminen...

mutta kiitollinen tästä kaikesta!


...miettien moniko tämän saa kokea?

Asuntoesittely ja vanha mies.

Meillä on tapana äidin ja siskon kanssa käydä kiertelemässä asuntoesittelyissä, mutta nyt hetkeen ei oltu käyty..
Mutta viime viikolla tuli lehti jossa oli ilmoituksia myytävistä asunnoista, yksi niistä pisti heti silmääni. Tunsin että siellä täytyy olla jotain, esittely olisi maanantaina eli tänään klo: 17.15. Sitä ennen oli myös yksi esittely jossa kävimme ja se sama esittelijä oli tulossa myös sinne kyseiselle talolle johon olimme menossa. Siinä juttelimme esittelijän kanssa joka sitten kertoi että talo myydään pois koska se on vanha kuolinpesä. Eli tuntemukseni talosta olivat oikeassa..

Lähdimme käymään siellä, saavuimme paikalle jo 17.05. Esittelijä ei ollut viellä saapunut paikalle koska oli viellä siellä edellisellä paikalla! Istuimme autossani ja katselin talon ikkunoista sisään, tunsin sisälläni kuinka yläkerrassa vaeltelee vanhan miehen henki. Pidin tiedon vain itselläni..

Esittelijä saapui ja kiersimme aluksi pihaa ja äitini kysyi että kuinka vanha tämä talo onkaan, hän vastasi että se on rakennettu suurinpiirtein 1930-luvulla. Kävelimme taloa kohti jolloin esittelijä sanoi että siellä voi hieman haista tupakalta koska eläessään talossa asuva MIES oli poltellut sisällä talossa.

Haju oli hirveä!

Päästiin sisälle ja odotin että yläkerrassa olisi myös päässyt käymään mutta ovi yläkertaan oli lukittu munalukolla, joten ei toivoakaan sinne pääsystä.

Olisi ollut mielenkiintoista tavata tämä vanha mies.



....Näin jälkikäteen sain tietää että kyseisen talon yläkertaan on joku mies ampunut itsensä.

Teksti kirjasta, Selvänäkö, C. W. Leadbeater.

Jatkoa edelliselle...

Päästyäni kotiin kokeilin kirjoitusta, puolituntia oli kulunut ja mitään ei tapahtunut. Kokeilin myöhemmin uudestaan.. Aina ennen kirjoituksen aloittamista otan esiin raamattuni ja lausun Isä meidän rukouksen, sytytän kynttilän ja aloitan.

Meni kymmenen minuuttia.. Ajatukseni alkoivat olla ihan muualla, oikeastaan ei missään. Ennenkuin edes huomasin alkoi kynä liikkua, sydämeni alkoi hakata pelosta, kyneeleet valuivat ja mietin että pitäisikö heittää kynä pois. Jatkoin kuitenkin, kirjaimista alkoi muodostua Mik... Teksti kaartoi vinosti oikealla. Mietin mielessäni että apua jos sieltä kysytään jotain, koska alku oli mik...?   Siitä muodostui kuitenkin setäni nimi. Olin helpottunut! ..samalla jäykkänä pelosta, tärisin ja itkin ja kaikkea mahdollista ja mietin että ei tälläinen voi oikeasti toimia. Siitä huolimatta en uskaltanut jatkaa pidemmälle..

Lähdin sitten kyyneleet silmissä kauheassa paniikissa ajamaan kaverini luo, yritin soittaa kaikki kaverit läpi mutta kukaan ei vastannut. Pääsin kaverini pihaan jolloin serkkuni avovaimo joka tietää näistä asioista vastasi puhelimeen, kerroin kaiken tapahtuneen. Käskin hänen kysyä tädiltäni että millainen käsiala sedälläni oli ollut, myöhemmin tuli viesti että teksti kaartoi oikealle vinosti ja M-kirjaimen kohdalla hän teki yleensä koukeron, niinkuin tekstissä oli. Lupasin soittaa myöhemmin takaisin uudelleen ja lähdin sisälle kavereiden luo.

Olin miettinyt usein että uskaltaisinko puhua asiasta vanhemmilleni, pitäisivätkö he minua ihan päästään seonneena?! Päätin kuitenkin että kun kavereiltani kotiin pääsen niin sitten kerron..

Pääsin kotiin ja vanhempani istuivat molemmat keittiön pöydän äärellä ja sanoin että nyt on asiaa. Kyyneleet silmissä siinä sitten kerroin kaiken tuntemuksistani ja tapahtuneista ja näytin sitä setäni kirjoitusta mikä paperille oli tullut. Meillä oli tallessa joitain asiapapereita ja vertasimme tuota nimikirjoitusta niiden asiapapereiden allekirjoituksiin joita hän oli eläessään allekirjoittanut. Allekirjoitus oli sama kuin mitä setäni automaattikirjoituksella oli minulle kirjoittanut..

Vanhempani eivät voineet olla uskomatta koska olin niin paniikissa etten olisi voinut vaan keksiä tuollaista, ja allekirjoituskin täsmäsi.. Päätimme kokeilla kirjoitusta niin että vanhempani olisivat mukana. He olivat aluksi aika skeptisiä! Isäni alkoi kysellä häneltä asioita joista itse en voinut tietää koska olin silloin 1-vuotias kun setäni tappoi itsensä, vastaukset olivat oikein jolloin isäni alkoi uskoa. Käskin hänen ottaa kynän käteen, mutta isälläni on niin jäykkä käsi ettei hän sitä kokonaan rennoksi saanut mutta sen verran että siihen ilmestyi nro. 7.

...Sen tarkoitus jääköön vain meidän tiedoksi!

On asioita joita en täällä blogissa välttämättä tuo ilmi..

Automaattikirjoitusta ja vauvan itkua.

Ensimmäisestä kosketuksen jälkeen vahvistui tunne siitä että en ole yksin vaikka "todellisuudessa" olisinkin. Yksin kotona ollessani pidin aina valot päällä, en uskaltanut yöllä lähteä vessaan koska tiesin jonkun olevan vastassa. Kului aikaa, oli erilaisia tuntemuksia ja kokemuksia.

Ollessani kolmannella luokalla ammatikoulussa tapasin kaverini uudet kämppikset, selvisi että myös heillä on kokemuksia hengistä. Toinen heistä Nanna (nimi muutettu) kertoi kokeilleensa automaattikirjoitusta,kiinnostuin siitä ja päätimme kokeilla sitä yhdessä myös meillä. Ennen tätä tapahtumaa olin kierrättäny Nannaa ja Idaa (nimi muutettu) ulkorakennuksessamme ja talossamme. He tunsivat heti yläkerran painostavan tunteen ja ulkorakennukseen päästyämme he näkivät siellä vanhassa vintin keinutuolissa naisen vauva sylissään. Olen nähnyt saman myös.

[...Selvennystä automaattikirjoitukselle (otin netistä automaattikirjoitus paranormaali wiki sivulta) :
Automaattikirjoitusta tuotetaan siten, että annetaan käden kirjoittaa paperille automaattisesti kirjoitusta samalla kun oma tietoisuuden sisältö on kiinni jossain muussa. Automaattikirjoittaja saattaa pitää myöskin silmänsä kiinni, mutta se ei ole välttämätöntä. Automaattikirjoitus viittaa ilmiöön, jossa henkilö itse ei tiedosta kirjoitustapahtumaa tai tekstin sisältöä. Sillä voidaan tarkoittaa myös tekstin kirjoittamista ilman tietoista kontrollia ja suunnitelmaa....]

Kun Nanna sitten tuli meille automaattikirjoituksen merkeissä, menimme ulkorakennukseen.  Mukaan otimme kynttilöitä, paperia, kynän ja valokuvia kuolleista läheisistäni jotka voisit ehkä talossamme viellä "olla". Talo on ollut suvullamme tietääkseni yli 50-60vuotta, en ole ihan varma..? Isäni lapsuuden koti kuitenkin.

Istuimme vanhan kirjoituspöydän äärellä, oli pakkasta. Olimme olleet siellä tunnin ilman että mitään oli tapahtunut, jatkoimme silti. Sitten Nanna kysyi että kuulitko tuon? ihan kuin vauvan vaimeaa itkua. En sitä sillä hetkellä kuullut mutta kun se kuului toisen kerran oli se erittäin vaimeaa kuin olisi kuulunut vintin yläkerran perältä (ulkorakennuksessa on siis yläkerta/puorinvintti). Kirjoitus ei tuottanut tulosta joten sammutimme kynttilät ja menimme takaisin sisälle.

Vein Nannan kotiin ja ajattelin kokeilla myöhemmin illalla yksin...